On olemassa hyvin suosittu selitys Matteuksen evankeliumin jakeelle 5:39:
"Tää ei oikeasti tarkoita että “anna lyödä itseäsi”, vaan “älykästä, väkivallatonta vastarintaa”
Kuulostaa todella kauniilta ja vakuuttavalta, eikö?
Ongelma on siinä, että teksti ei sano tätä ollenkaan.
Sillä teksti sanoo oikeasti seuraavaa:
"Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;" (Matt. 5:38-39, KR 1933/38)
Kyse ei siis ole pelkästään kostosta luopumisesta.
Se on siirtymä rajoitetusta vastaiskusta kohti vastustamisen kieltämistä.
Ja tämä tekee tekstistä epämukavan.
Ja siksi alkaa selitysten sarja:
– “se on metafora”
– “sitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti”
– “se on vaan ihanne, johon pitää pyrkiä”
– “se on väkivallatonta vastarintaa”
Yksi toinen selitys väittää, että oikealle poskelle lyöminen tarkoittaa loukkaavaa iskua käden selkäpuolella, ja että “toisen posken kääntäminen” onkin eräänlaista hiljaista vastarintaa.
Kuulostaa älykkäältä.
Mutta tämä ei tule tekstistä itsestään.
Teksti ei mainitse mitään käden selkäpuolesta.
Se ei rajaa tilannetta pelkkään loukkaukseen, eikä se esitä tätä strategiana.
Tämä on vain tulkinta — ei tekstistä suoraan tuleva merkitys.
Ja tässä on koko ongelma:
tulkintoja ei esitetä tulkintoina, ikään kuin ne olisivat tekstiin piilotettu oikea merkitys.
Kun merkitystä täytyy jatkuvasti pehmentää ja selittää uudelleen, ongelma ei ole ehkä lukijassa.
Ongelma on siinä, mitä teksti oikeasti sanoo.
Ja vastaus siihen ongelmaan ei olekaan hengellinen akrobatia, vaan jotain yksinkertaisempaa:
“Jos sinua lyödään oikealle poskelle — älä käännä toista. Lähde pois. Puolusta itseäsi. Sinun ei tarvitse sietää ollenkaan väkivaltaa jotta olisit hyvä ihminen.”
