Kuvitelkaa maailma, joka näyttää täydelliseltä. Kauniita hymyjä, juhlia, aurinkoisia päiviä. Ihmiset puhuvat hyvästä tahdosta, oikeudenmukaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Kaikki on niin kaunista, että melkein unohtaa, mitä oikeasti tapahtuu tämän sokerisen pinnan alla.
Katsokaa vähän ympärillenne, ja tarkasti. Pinnan alla on totaalinen kaaos. Ihmiset kärsivät, ja heidän kärsimyksensä on usein meille vain viihdettä, moraalikertomus tai “jotain, mikä on kaukana meistä”.
Kun ihmiset menettävät vakautensa ja heidän maailmansa on raunioilla, aina ilmestyy joku, joka lupaa pelastusta, kärsimyksen poistamista ja parempaa tulevaisuutta. Hän voi puhua niin vakuuttavasti ja kauniisti, ettet heti tajua millainen ihminen hän oikeasti on. Hänen ei tarvitse olla johtaja aiheuttaakseen tuhoja, vaan se voi olla mikä tahansa ihminen, jolta onnistui vaikuttamaan muihin laajasti.
Aika moni ihminen turvautuu uskontoon tuskan keskellä. Se lupaa meille lohtua, mutta se myös kahlehtii, syyllistää ja estää näkemästä totuutta. Se myös tehokkaasti normalisoi kärsimystä meidän ympärillä siten, että se, mitä oli epäreilua, epäeettistä tai muuten vahingollista, on nyt uskonnollisen filtterin kautta “koetusta”, “osa Jumalan suunnitelmaa”, “merkitystä” tai “mysteeriä jota me emme ymmärrä”.
Meidän maailmassamme on vääryyttä, jota me piilotetaan hymyn ja juhlan taakse. Meidän maailmassamme on kärsimystä, jota me normalisoitiin niin, että normaalit olosuhteet tuntuvat meistä vastenmielisiltä. Meidän maailmassamme on ihmisiä, jotka kuolevat yksinäisyyteen, väkivaltaan ja välinpitämättömyyteen, ja silti puhumme “yhteisöllisyydestä” kuin se olisi saavutus. Ja meidän maailmassa on ihmisiä, jotka yrittää sokerikuorruttaa kaikkea, sillä totuus on usein rumaa, ja se voi sattua aika paljon tämmöisille ihmisille.
Mutta juuri totuuden näkeminen tekee meistä oikeasti empaattisia, moraalisia ihmisiä. Meidän täytyy tuntea vihaa siitä, että maailmamme on tällainen, ja surua siitä, ettei useimmat edes yritä tai halua muuttaa sitä. Meidän täytyy herätä unesta, jossa kauneus on vain harhaa ja jossa hymy peittää veren makua.
Älkää koskaan sulkeko silmiänne siitä, mitä tapahtuu kulissien takana. Älkää antako valheiden ja suurenmoisten lupauksien sokaista itseänne. Katsokaa aina totuutta, vaikka se repisi sydämen palasiksi. Ja vain ehkä silloin voimme tehdä oikeasti jotain, mikä voisi parantaa ihmisten elämää, tarjota niille toivoa ja parempaa tulevaisuutta, sekä voimaannuttaa niitä.
